Kirjaa lukiessani jouduin useasti katsomaan mitä jokin tietty sana tarkoittaa. Kirjassa on murrekieltä, vanhanaikaisia sanoja ja outoja ilmauksia. Se sai minut pohtimaan kielen muuttumista: lainasanoja tulee lisää, uusia sanoja tulee vanhojen tilalle ja jotkut sanat jäävät unholaan. Vieraiden kielien vaikutus näkyy suomen kielessä: esimerkiksi sanat hattu (lainattu ruotsin kielestä) ja pihvi (lainattu englannin kielestä) ovat suomen kielessä yleisesti käytettyjä sanoja.
Usein kielen muuttumista ei välttämättä huomaa, ennen kuin siihen törmää jossakin konkreettisesti: kirjassa käytettävistä sanoista osa oli minulle ihan uusia. Kirjassa käytettiin kieltä, jota nykynuoriso voisi kutsua ns. "vanhan kansan kieleksi". Mutta miten hamassa tulevaisuudessa tulee käymään sanoille, jotka ovat tällä hetkellä suositussa käytössä? Niistäkin sanoista saattaa tulla tulevaisuuden sukupolville ihan outoja.
Onko kielen muuttuminen sitten hyvä vai huono asia? On hyvä, että kieli muuttuu ja sanoja tulee lisää. Mielestäni vanhempien sanojen olisi kuitenkin hyvä pysyä "elossa", sillä silloin myös esim. historiaan liittyvien kirjojen lukeminen olisi helpompaa ja sujuvampaa. Kyseisen kirjan lukeminen rikastutti sanavarastoani, mistä olen tyytyväinen.
-Jonna
Hyvä havainto. Kieli tosiaan muuttuu koko ajan, se on luonnollinen kehitys. Toivottavaa tietysti on, että meidän omat sanamme pysyvät elossa eikä koko sanavarasto muutu joksikin englannista väännetyiksi lainasanoiksi... Jonkin verran pitää tietysti niitäkin tulla, mutta toivottavasti kielemme säilyy ilmaisuvoimaisena.
VastaaPoista