Sodan kauhut

Olen päässyt kirjassa eteenpäin noin kaksi kolmasosaa siis enää loppu jäljellä. 
Huomasin, että vasta puolen välin jälkeen, kirjan tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin, mikä teki lukemisesta paljon mielenkiintoisempaa. Henkilöhahmoja alkoi ymmärtää paremmin sekä kirjan miljöö on tullut tutuksi.
   Kirjasta vaikealukuista tekee kuvaukset, jotka ovat välillä liiankin raakoja. Jos istun aamulla bussissa ja kirjassa mainitaan välilihasta tai amputoiduista jaloista, alkaa oksettaa. Vaikka katson monia rikossarjoja raaimmasta päästä, ei tule ollenkaan ällöttävä tai huonovointinen olo. En tiedä johtuuko se siitä, että kirjan tapahtumat ovat sota ajalta. 
   Muistan miten historian tunneilla keskitysleireistä puhuminen veti aika hiljaiseksi. Historian opettamisen tarkoitushan on se, ettei koskaan jouduttaisi samanlaiseen rotuerotteluun, kuin aikaisemmin. Sen tarkoitus on, että oppisimme virheistämme emmekkä toistaisi niitä. Kirjan tapahtumat sotaleireillä on varmasti paljon lähempänä totuutta kuin rikossarjat. Muutenkin rikossarjoissa kaikilla on oikeuksia ja tavallisilla ihmisillä on kaikki hyvin. Kirjassa taas yksikin väärä liike voi johtaa hirteen ja juuri kellään ei ole minkäänlaisia oikeuksia . Se tekee kirjan lukemisesta kammottavaa ja herättää kaikki ne vääryyden tunteen ja ajatukset sodasta. 
    Kirjasta saa sellaisen tunteen ettei loppu ole onnellinen. Sen myös kertoo kirjassa olevat takaumat tai koko kirjahan on takaumia, joita luetaan päiväkirjamaisesti. Toivottavasti kirjan hahmot eivät kuolisi niin raa´asti kuin muut kirjan kuvaukset.