Kätilö - osa 2: Johanneksesta

Johannes on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Kuvaisin häntä ilmaisulla mätä omena. Hän voi olla komea ja monien naisten päiväuni, mutta hänellä on myös paljon ongelmia kuten huumeriippuvuus ja mielenterveysongelmat. Toisaalta, kuka kykenee selviämään sodasta ja sen kauhuista täysin ilman vahinkoa?

    Itse en kykene ymmärtämään, miten joku voi uskoa sellaiseen asiaan kuin rotuoppiin tai ihannoida monia ihmisiä tappanutta setäänsä ja halveksia sotaa kaihtavaa isäänsä. En kykene käsittämään, miten joku edes tuohon aikaan saattoi keksiä keskitysleirit ja hyväksyä niillä tapahtuvat kauheudet. Operaatio Navetta on ihmisen mielikuvituksen erittäin sairas vääristymä, jonka perusteet miesten huvista ja lääketieteen kehittämisestä tulevat samasta mielen sopukasta. En kylläkään tiedä varmasti, mutta veikkaan, että näistä sairaista ihmiskokeista oli hyötyäkin, jota emme asiaa ajatellessamme osaa ottaa huomioon.

    Kykenen siis jossain määrin ymmärtämään Johannesta. Eihän kukaan selviä keskitysleireistä tai Ukrainan kaltaisista natsien joukkomurhista täysin ennallaan, joten lääkeriippuvuus tuntuu järkevältä seuraukselta halusta paeta sotaa. Koska Johannes on kasvanut koko elämänsä Natsi-Saksan vaikutuspiirissä , ei  hän myöskään koe rotuoppia ja kansallissosialismin aatetta mitenkään outoina, vaan pikemminkin täysin järkevinä ja ainoina oikeina vaihtoehtoina.

    Vaikka Johannes vaikuttaakin ihanteineen kaukaiselta, on hänellä inhimillinenkin puoli. Hän unelmoi Filmiakatemiaan pääsystä. Hän rakastuu naiseen, joka on ”alempaa” rotua. Hän pelkää menneisyyttään. Loppujen lopuksi hän on vain normaali ihminen , joka on joutunut epänormaaliin maailmaan, jossa selviytyminen voi vaatia uudelleenasennoitumista ja itsensä hylkäämistä. Kuten kirjan päähenkilö toteaa: Johanneksella on sienestäjän sielu, ei se sotaan kuulu.

Helmi