Selviytyjät

Kirjan loppupuolella, kun talvi alkoi lähestyä, huomasin pelkääväni hahmojen puolesta. Nykyihminen on niin tottunut, että sillä on ruokaa ja katto päänpäällä. Kuolleen miehen vuonolla oli hyvä mökki asustella oli siellä myös ruokaa, eikä lähin kyläkään vaikuttanut olevan kaukana. Kuitenkin meren rannalla oleva mökki ei talvella ole kovin mukava ja lämmin asua. Sen lämmittäminen vaatii paljon polttopuita. Pitää myös olla paljon ruokaa talveksi sekä lämpimiä vaatteita. Ei siellä sähköä ollut eikä puhelinta, jolla soittaa apua. 
     Tämä sai minut huomaamaan, miten haavoittuvainen nykyihminen on. Olemme tehneet itsestämme "voittamattomia". Meillä on kaikkea. Selviydymme uusista pulmista joka päivä, mutta sota-ajan ihmiset selvisivät paljon enemmästä ja paljon pahemmasta. Heillä ei todellakaan ollut mitään mihin turvautua.
      Suomi on kylmä maa eikä täällä katotta nukkuminen talvella oikein tule kuuloonkaan ilman lämmikettä. Täytyy siis nostaa hattua kätilöllemme eläessään kuolleen miehen mökillä yksin ja vielä lasta odottaessa talvella. Nykyajan äidit varmaan kuolisivat jo ajatukseen, ettei voi näprätä puhelinta. Mutta kätilömme synnyttti yksin talvella mökissään ilman apuja. Miten olemmekin riippuvaisia siitä yhteiskunnasta, jonka olemme rakentaneet. Eikö meidän pitäisi olla kaikkien tietoisia siitä, mitä tehdä, silloinkun ei ole muita turvana ympärillä. Jo pelkkä emp saisi yhteikuntamme sekaisin ja ihmiset neuvottomiksi. Mitä tehdä ilman sähköä ja elektroniikkaa. Kätilömme on elänyt aikaa jolloin on taytynyt elää sillä mitä löytää. Tämä sukupolvi vetelee viimeisiään vanhainkodeissa, eikä kukaan ole siis kertomassa niistä ajoista.
    Toinen maailman sota on jättänyt suomalaisiin jäljen siitä, että selvisimme. On monia tarinoita sota-ajan sankareista ja siitä, kuinka kestävä kansa suomalaiset ovat. Talvisodan ajalta jääneet tarinat sankarillisista suomalaisista ja, vaikka molemmat sodan päättyivät Suomen nöyristelyyn, on ihailtavaa, kuinka kestäviä ja päättäväisiä olemme olleet aivan niin kuin kätilömme. 
    Nykypäivänä en olettaisi sodan tullessa kenenkään tarttuvan aseeseen ja lähtevän sotimaan ydinaseita vastaan. Olemme kasvaneet liian pumpulissa selvitäksemme sellaisista koetuksista. Täällä on hyvä asua ja se tuudittaa meidät uneen, jossa joku muu hoitaa asiat meidän puolesta. Toivottavatsi sellaisia löytyy, koska nykysuomalaiset kyllä menevät sieltä mistä aita on matalin. Ihmiset ajattelee, että onhan meillä aina hyvä syy olla masentunut ja avuton kansa, koska meillä on sotaisa historia. Niin on kyllä muillakin mailla, ei se anna meille syytä unohtaa sitä kovaa työtä, jonka esi-isämme ovat meille tehneet. Meidän tulisi olla vahvempia ja vähemmän riippuvaisia niistäkin asioista, jotka ovat meille mielestämme välttämättömiä. Kirjan Kätilö ei kuollut mökille, koska sen tuli kylmä tai nälkä. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, vaikka välillä toivookin että tappaisi.

- Oona