Kirjan
tärkein teema on rakkaus., joka tuodaan esille monesta eri näkökulmasta.
Vaikka Villisilmän ja Johanneksen rakkaus
meneekin välillä jopa sairaisiin äärimmäisyyksiin, on se myös omalla tavallaan
kertomus ”normaalista” parisuhteesta ja sen ongelmista. On riitoja, toinen
pettää toista ja luottamus on muutenkin koetuksella, mutta silti molemmat
haluavat ratkoa ristiriidat, sillä kumpikaan ei halua elää ilman toista. Heidän
rakkautensa on myös kunnianosoitus suvaitsevaisuudelle, jota ei paljon
sota-aikana tunnettu. Kumpikaan ei välitä toisen pienistä vioista, Villisilmä
Johanneksen mielisairaudesta tai Johannes Villisilmän ”vikasilmästä”, vaan he
haluavat uskoa toisesta vain hyvää ja rakastaa tätä koko sydämellään. Tällaista
asennetta tarvitaan kaikkina aikoina kaikkialla.
Sodan aikana on varmasti ollut vaikea
rakastaa, sillä suuri kiintymys tarkoitti suurta surua, jos toisen menetti.
Kuinka moni onkaan jäänyt odottamaan miestään, veljeään tai isäänsä, kun tämä
ei ole palannutkaan rintamalta kotiin sodan loputtua.
Rakkaus saa meidät tekemän asioita, joita
emme välttämättä haluaisi. Villisilmäkin joutui lähettämään Mashan Navettaan,
mutta rakkauden osoituksena huumasi tytön, jotta tämä ei tiedostaisi paikan
kauhuja. Myös Lispetin sikiöiden tappaminen oli omanlaisensa rakkauden osoitus,
vaikkakin täysin tuomittava. Villisilmä tekee sen rakkaudesta itseään,
Johannesta, Lispettiä ja Aunea kohtaan. Elokuvissakin näkee joskus kohtauksia, joissa
toinen joutuu tappamaan toisen, koska rakastaa tätä niin paljon. Itse en
kuitenkaan ikinä pystyisi siihen, vaikka joskus niin absurdiin tilanteeseen
joutuisinkin. Toivottavasti kukaan ei joudu. Vaikka onhan esim. sukulaisten
päätös irrottaa pitkään sairas tiedoton sukulaisensa letkuista eräänlainen
tilanne, jossa rakkaus saa ihmisen päästämään irti.
Rakkaus saa meidät taistelemaan ja
tappamaan. Rakkaus saa meidät sopimaan ja luomaan uutta elämää. Rakkaus on
jotain, mitä ilman ei voi elää. Rakkaus on tunne, jonka kaikki tietävät, mutta
kuitenkaan kukaan ei tiedä, mitä se toiselle merkitsee. Rakkauden kuvailuun ei
ole tarpeeksi sanoja tai eleitä. Rakkaus on jotain, mitä kunnioitan suuresti.
Rakkaus on.
Nyt
kun olen vihdoin saanut kirjan luettua, olen yhtä suurta lukukokemusta
rikkaampi. Pidin kirjasta paljon. Se käsittelee tärkeitä teemoja ja saa
ajattelemaan. Oletin, että kirjan kuvaus sodasta olisi ollut jotenkin
ahdistavaa, mikä on pääsyy sille, että yleisesti vältän rankoista aiheista
tehtyjä realistisia teoksia, mutta kirjan tarina olikin kaikessa raakuudessaan
myös todella kaunis. Suosittelen ihmeessä muitakin lukemaan Kätilön ja aion
myös käydä katsomassa elokuvan.
Helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti