Kätilö - osa 3-4: Villisilmästä

Villisilmä on kunnioitusta herättävä hahmo. Hän tekee juuri niin kuin haluaa ja uskoo asiaansa vakaasti, vaikka se voikin johtaa virheisiin, joita hän myöhemmin katuu. On vaikea ymmärtää, miten hän kykenee pysymään omana itsenään kaoottisen sodan keskellä.

    Minulle jäi kirjasta mieleen kohta, jossa Villisilmä kylvettää Johannesta ja ulkoa alkaa kuulua meteliä. Villisilmä luulee, että siellä kiusataan hänen ”ryssänpoikastaan” ja joutuu tekemään vaikean valinnan jäädäkö Johanneksen luokse vai mennäkö katsomaan, mitä ulkona tapahtuu. Tässä kohdassa mietin paljon, mitä olisin itse tehnyt. Olisinko jäänyt juuri löytämäni elämäni rakkauden luokse vai mennyt ulos pelastamaan ihmisen, jonka pitäisi olla minulle täysin yhdentekevä? Luultavasti olisin lähtenyt ulos.

    Villisilmän luonteen huomioon ottaen ymmärrän ja en ymmärrä, miten hän tai kukaan kykeni työskentelemään Operaatio Navetan kaltaisessa paikassa. Ehkä ainoa syy sille oli hänen halunsa pysyä Johanneksen rinnalla hinnalla millä hyvänsä, mutta on silti vaikea käsittää, miten hän kykeni jatkamaan töitään niinkin pitkään, kun olisi voinut myös lähteä leiriltä Jounin avulla.

    Villisilmä on koko elämänsä saanut kuulla haukkumista syntyperänsä ja ”vikasilmänsä” vuoksi, mutta silti se ei ole lannistanut häntä. Luulenpa, että niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, on muista eriäviä yksilöitä tai niitä, jotka voidaan jotenkin perustella muita alemmiksi kiusattu. Nykyään ketään ei ehkä Suomessa kiusata vanhempien poliittisen näkemyksen perusteella, mutta ulkonäköpaineiden kasvaessa yhä nuorempien keskuudessa, fyysiseen olemukseen liittyvä kiusaaminen lisääntynee. Tämä on surullista, sillä olihan Villisilmäkin vain normaali nainen, joka oli kiltti ja kaipasi hyväksyntää kuten me muutkin.

Helmi