Alkusanat

30.8.2015

Valitsimme kirjaksemme Katja Ketun paljon arvostetun romaanin, Kätilön.

Minulla oli suuret odotukset kirjaa kohtaan, koska tiesin etukäteen, että Katja Kettu on voittanut Tiiliskivipalkinnon esikoisteoksellaan. Suurella innolla menin heti samana päivänä hakemaan kirjastosta Kätilöä. 

   Valitettavasti lähikirjastossani ei ollut kirjoja jäljellä, joten sain sen vasta muutaman päivän päästä. Otin kirjan heti seuraavana päivänä mukaan kuuden tunnin junamatkalle ja päädyinkin lukemaan sitä ahmimalla ensimmäisen sadan sivun verran. Kirja oli aluksi minulle hyvin vaikealukuista, koska en ennen ollut lukenut sellaista teosta, joka sisälsi paljon vanhaa kieltä sekä vaikeaa murretta.  Muutaman sivun jälkeen tekstiin tottui ja lukeminen vauhdittui. Kuitenkin historian tuntemus on minulla huonoa, joten historialliset tapahtumat ovat päässäni aivan eri järjestyksessä ja vääränlaisia, verraten siihen miten asiat oikeasti ovat. Kirjan tarkan kuvailun ja hyvän kerronnan ansiosta kuitenkin pääsin perille historiallisista tapahtumista, ainakin riittävästi kirjan tapahtumien ymmärtämisen kannalta. 

   Kirjan juoni oli alussa todella epäselvä, kun kerrottiin päähenkilön menneisyydestä, enkä oikein tiennyt milloin oli tapahtunut mitäkin. Myös henkilöhahmot olivat sekavia, esimerkiksi en aluksi tiennyt oliko minäkertojana nainen vai mies, eli siis en tiennyt kätilön sukupuolta, koska sitä ei alkuun kerrottu selkeästi. Kirjailijan kuvailutapa on mielestäni todella epäselvää, koska hän ei kirjassa kerro hahmoista paljoakaan, mutta miljöötä saattaa kuvailla monen lauseen verran, vanhaa kieltä käyttäen tietysti. 

   Nyt olen lukenut kirjasta reilusti yli puolen välin ja olen tullut siihen tulokseen, että vaikka Ketun tapa kirjoittaa on loistava, saattaa hän jossain tilanteissa olla liian suora kirjotuksissaan. Itse lukisin mieluummin kirjaa, jossa olisi käytetty enemmän kiertoilmauksia ja vihjauksia. 

-Mirka